Eläkesäätiöyhdistyksen lausunto vakuutusyhtiölaista

Eduskunnan talousvaliokunnalle

Eduskunnan talousvaliokunnan varattua yhdistyksellemme tilaisuuden lausunnon antamiseen hallituksen esityksestä Eduskunnalle uudeksi vakuutusyhtiölaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 13/2008 vp), esitämme kunnioittavasti seuraavaa:

1. Tiedonantosäännökset

1.1 Yleistä

II-pilariin kuuluvien ammatillisten lisäeläkkeiden osalta työnantaja voi valita, järjestääkö se lisäeläkkeet omassa eläkesäätiössä, eläkekassassa vai henkivakuutusyhtiössä. Eduskunta on lisäksi hallituksen esitystä 156/2005 käsitellessään edellyttänyt, että myös Suomessa pitäisi tulla mahdolliseksi perustaa yrityskohtaisia ns. unit link -tyyppisiä vapaaehtoista lisäeläketurvaa myöntäviä (ns. maksuperusteinen lisäeläketurva) eläkesäätiöitä ja eläkekassoja, joissa myös työntekijät itse voisivat osallistua lisäeläkkeidensä rahoitukseen.

Lisäeläkerahastodirektiiviä (2003/41/EY) implementoitaessa eläkesäätiölakiin ja vakuutuskassalakiin lisättiin vakuutetun tiedonantotarvetta ja -suojaa tarkentavia säännöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön kuvauksen mukaisesti direktiivin olennaisena tavoitteena oli se, että eläkejärjestelmän vakuutetuille ja edunsaajille tarjotaan riittävästi tietoa eläkejärjestelmän ehdoista, erityisesti eläkejärjestelmän osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista.

Direktiivistä ja sen implementoinnista voidaan nähdä, minkälaista tiedonsaantitarvetta EU:n tasolla ja sosiaali- ja terveysministeriössä on pidetty tarpeellisena/välttämättömänä henkivakuutusyhtiömuodon kanssa kilpailevissa järjestelmissä.

Lähtökohtaisesti ei voi olla niin, että vakuutettujen ja eläkkeensaajien tiedonsaantitarve/mahdollisuus asianmukaisten tietojen saamiseen olisi

heikompi henkivakuutusyhtiössä kuin eläkesäätiössä tai eläkekassassa.

1.2 Tiedonantosäännökset ryhmäetuvakuutuksissa ja muissa kuin ryhmäetuvakuutuksissa, jotka vakuutussopimuslain 2 §:n 3 momentin perusteella rinnastetaan yksilöllisiin vakuutuksiin

Vakuutusyhtiölaissa tai vakuutussopimuslaissa ei ole, toisin kuin eläkesäätiö- ja vakuutuskassalaissa, tarkkaan säädetty siitä, minkälaisia tietoja vakuutetulla on oikeus tai mahdollisuus saada. Vakuutussopimuslain 7 §:ssä todetaan, että vakuutuksenantajan on vuosittain informoitava sellaisista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Jos kysymys on muista kuin vakuutussopimuslain 2 §:n 3 momentin mukaisista ryhmäetuvakuutuksista, ei ole olemassa pakottavia tiedonantosäännöksiä.

Eläkesäätiölakiin lisätyt tiedonantosäännökset koskevat vakuutussopimuslain terminologian mukaisesti myös sellaisia ryhmälle tarjottavia eläkkeitä, joissa vakuutettu ei itse osallistu vakuutusmaksuin eläketurvansa rahoittamiseen. On odotettavissa, että unit link -tyyppisessä vakuutusmuodossa, jossa vakuutettu voi itse osallistua eläketurvansa rahoittamiseen vakuutusmaksuin, tiedonantosäännökset ja vakuutetun tiedonsaantitarpeet korostuvat entisestään.

1.3 Vakuutuksesta vakuutuksen voimassaoloaikana annettavat tiedot

Lisäeläkedirektiivin (2003/41/EY) mukaan vakuutetuille on tiedotettava erityisesti (9 artikla, f-kohta):

• eläkejärjestelmän osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista

• eläkejärjestelmään liittyvistä rahoituksellisista, teknisistä ja muista riskeistä ja

• kyseisten riskien luonteesta ja jakautumisesta.

Lisäeläkedirektiivin 11 artiklan mukaan vakuutetuilla ja heidän edunsaajillaan on oikeus pyynnöstä saada tiedoksi:

• tilinpäätös ja vuosikertomus

• sääntömuutokset

• sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys (sisältää käytetyt sijoitusriskien mittaamis- ja hallintamenetelmät ja strategian, jota eläkelaitos noudattaa)

• eläke-etuuksien tavoitetaso sekä tietoa:

• kertyneen eläkevastuun rahoittamisesta

• etuuksien tasosta työsuhteen päättyessä

• mahdollisista sijoitusvaihtoehdoista ja kulloisestakin sijoitussalkusta sekä riskiasemasta ja sijoituksiin liittyvistä kustannuksista, jos vakuutettu vastaa sijoitusriskistä.

Edellä mainitut lisäeläkedirektiivin säännökset on eläkesäätiöiden osalta implementoitu eläkesäätiölain 49 a ja 49 b §:iin ja eläkekassojen osalta vakuutuskassalain 84 a ja 84 b §:iin. Alleviivattu osio lisätään eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakiin siinä yhteydessä, kun vakuutettu itse osallistuu vakuutusmaksuin oman lisäeläketurvansa kartuttamiseen.

Eläkesäätiöiden, eläkekassojen ja henkivakuutusyhtiöiden välisen symmetrisen kilpailun ja vakuutettujen tiedonsaannin varmistamiseksi uuteen vakuutusyhtiölakiin olisi lisättävä vastaavat säännökset, mitä eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakiin on lisätty.

1.4 Liikkeen luovutusta koskevat säännöt

Eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakiin tehtiin lisäykset tiedonantosäännöksiin, joiden mukaan eläkesäätiön ja eläkekassan säännöissä on oltava määräykset siitä, miten liikkeen luovutuksen kohteena olevilla vakuutetuilla on oikeus saada eläkesäätiöltä ja eläkekassalta pyynnöstä tiedoksi karttuneen eläkkeen määrä, etuuksien siirtyminen ja oikeudet liikkeen luovutustilanteessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö perusteli liikkeen luovutusta koskevia kohtia sillä, että vakuutetuille tulee tiedottaa riittävästi eläkejärjestelmän ehdoista ja erityisesti osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista. Perusteluissa viitattiin työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöön (5/2002), jonka mukaan on tärkeää huolehtia siitä, ettei työntekijöille ja heidän edunsaajilleen synny lisäeläke-etujen menetyksiä liikkeen luovutuksen tapahduttua. Sosiaali- ja terveysministeriön perusteluiden mukaan liikkeen luovutusta koskevat muutokset eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakiin valmisteltiin yhdessä työministeriön kanssa. Myös palkansaajia edustavat ammattiliitot edellyttivät liikkeen luovutusta koskevien säännösten selkeyttämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö esitti eduskunnalle jättämässään lausunnossa, että työministeriö olisi sitoutunut liikkeen luovutusta koskevan asian jatkovalmisteluun myös henkivakuutusyhtiöiden osalta. Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä uudeksi vakuutusyhtiölaiksi ei kuitenkaan ole liikkeen luovutusta koskevia tiedotussäännöksiä.

Eläkesäätiöiden, eläkekassojen ja henkivakuutusyhtiöiden välisen symmetrisen kilpailun ja vakuutettujen tiedonsaannin varmistamiseksi uuteen vakuutusyhtiölakiin olisi lisättävä vastaavat liikkeen luovutusta koskevat tiedotussäännökset kuin mitä eläkesäätiö- ja vakuutuskassalakiin on lisätty.

2. Työnantajakohtaisen vakuutuskannan siirtäminen henkivakuutusyhtiöltä eläkesäätiölle ja eläkekassalle

Eläkesäätiölain mukaan eläkesäätiö voi luovuttaa lisäeläketurvaa koskevan vakuutustoimintansa joko kokonaan tai osittain henkivakuutusyhtiölle. Sama koskee eläkekassan lisäeläketurvan vastuunsiirtoa henkivakuutusyhtiölle. Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä Eduskunnalle uudeksi vakuutusyhtiölaiksi ei kuitenkaan ole säännöksiä, joiden mukaan työnantaja voisi siirtää vakuutuskantansa tai osan siitä henkivakuutusyhtiöltä eläkesäätiölle tai eläkekassalle. Eläkesäätiöitä ja eläkekassoja ja toisaalta henkivakuutusyhtiöitä koskevat säännökset ovat näin ollen tältä osin täysin epäsymmetriset, jolloin samalla kilpailuneutraliteettia loukataan.

Työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin on vuonna 2003 lisätty työnantajakohtaisen vakuutuskannan luovuttamista koskevat säännökset. Hallitusneuvos Erkki Rajaniemi on tammikuussa vuonna 2007 luovuttanut kilpailusäännösten kehittämistä koskevan selvityksen. Sen takia on hämmästyttävää, ettei nyt käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen ole sisällytetty työnantajakohtaisen vakuutuskannan luovuttamista koskevia säännöksiä. Neutraalin kilpailutilanteen aikaansaamiseksi uuteen vakuutusyhtiölakiin olisi lisättävä työnantajakohtaisen vakuutuskannan luovuttamista koskevat säännökset. Siirtyvä vastuuvelka, varat, varaukset ja toimintapääoma tulisi tällöin määrätä vakuutusyhtiön jakautumista koskevien säännösten mukaisesti.

3. Kilpailun valvonta

Voimassa olevan vakuutusyhtiölain 14 a -luvun mukaan vakuutusyhtiöitä koskeva kilpailun valvonta kuuluu Vakuutusvalvontavirastolle. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä ehdotetaan, ettei uudessa vakuutusyhtiölaissa enää olisi kilpailua koskevia säännöksiä vaan mainitun lain tultua voimaan vakuutusyhtiöitä koskevat kilpailuoikeudelliset kysymykset käsiteltäisiin pelkästään Kilpailuvirastossa. Pidämme ehdotusta erittäin perusteltuna, koska käsityksemme on, että kaikki kilpailuasiat pitää käsitellä kilpailuasioihin erikoistuneessa viranomaisessa eli Kilpailuvirastossa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että työeläkevakuutusyhtiöitä koskeva kilpailun valvonta edelleen jäisi Vakuutusvalvontavirastolle ja jatkossa Finanssivalvonnalle. Ehdotusta ei millään tavalla perustella vaan todetaan lyhyesti hallituksen esityksen kohdassa 2.2.15 sivulla 29, että tämä olisi tarkoituksenmukaista. Juridisesti katsottuna on pidettävä selvänä, etteivät työeläkevakuutusyhtiöitä koskevat kilpailusäännökset voi ilman vakuuttavia perusteluja poiketa muita vakuutusyhtiöitä koskevista kilpailusäännöksistä. Kun kerran Suomessa on viranomainen (Kilpailuvirasto), joka on erikoistunut kilpailuasioiden hoitamiseen, on pidettävä perusteltuna, että se valvoo muiden vakuutusyhtiöiden tapaan myös työeläkevakuutusyhtiöiden kilpailuolosuhteita. Tästä johtuen työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin lisättäväksi ehdotetun 9 a -luvun pykälistä olisi ainakin 28 a – 28 c pykälät (hallituksen esityksen sivulla 411) poistettava perusteettomina.

Helsingissä maaliskuun 4. päivänä 2008

Eläkesäätiöyhdistys - ESY ry

Jouko Bergius

Toimitusjohtaja