Vihreiden laulu ja nauru raikuivat hikisessä salissa

Koiranleukainen ystäväni kysäisi, tiesinkö edellistä blogiani kirjoittaessani, että Pirkko Mattila ja Jari Lindström jatkavatkin ministereinä, kun heitä niin kovin kuulemma kehuin.

Voin vakuuttaa, että en tiennyt ennen kuin kuulin 20 kansanedustajan eroamisesta Perussuomalaisista omaksi ryhmäkseen.

Enkä muuten usko, että pääministeri Juha Sipiläkään olisi kovin varhain pystynyt varmasti tietämään, että Suomen poliittisen historian suurimpiin puoluehajaannuksiin kuuluva erkaantuminen todella tapahtuu.

Joskus totuus vaan on tarua kummallisempaa.

*****

Niin se on EU:ssakin. Käväisin viime viikolla vuorokauden retkellä Brysselissä ja uskottava se on: vain vuosi Brexit-kansanäänestyksen jälkeen on Brysseliin ja moniin pääkaupunkeihin virinnyt taas integraation syventämisen henki.

Saksan syysvaalien jälkeen monet ehdotukset alkavat jalostua. Sen jälkeen Suomenkin eteen alkaa tupsahdella lukemattomia kiperiä kysymyksiä, joihin ei hallitusohjelmasta löydy vastauksia. Jos veikata pitää, veikkaan Simon Elon johtaman Uusi vaihtoehto –ryhmän (pian Sininen tulevaisuus) luvanneen Sipilälle ja Petteri Orpolle, että tuosta vaan tylysti suin päin ei yhtäkään ehdotusta ryhdytä teurastamaan.

*****

Viikonlopun vietin vieraana Vihreiden puoluekokouksessa Tampereella. Paljon tuli tuttuja vastaan ja uusiinkin ihmisiin ehti tutustua.

Puheenjohtajavaalin kirjeäänten laskenta oli toki – kuten kaikki tiedätte – silkkaa sekoilua, kun yksi laatikko (400 ääntä) oli jäänyt puoluetoimiston komeroon Helsingissä.

Kello 14 ilmoitettavaksi luvattu jäsenäänestyksen tulos valmistui lopulta viisi ja puoli tuntia myöhässä.

Vihreät kuitenkin onnistuivat kääntämään piinaavan odotuksen voitokseen. Hikisen ja täpötäyden Sampolan salin väki naureskeli odottaessaan viestiseinälle ja lauleskeli yhteislauluna viesteissä toivotut Nuoruustangon ja Ultra Bran biisit.

Uudeksi puheenjohtajaksi ylivoimaisesti noussut Touko Aalto saattaa muuten osoittautua vihreille oivalliseksi vetovoimatekijäksi. Hän vaikuttaa aidosti laajaa yhteistyötä rakentavalta poliitikolta, joka kuuntelee aina ehdotuksen kokonaan. Edeltäjänsä Ville Niinistöhän alkoi olla jo niin nopea, että hänen suustaan kuului ”jyrkkä ei” jo ennen kuin hitaimmat hallituspoliitikot olivat kunnolla ehtineet aloittaa lausettaan.

Alkukesän puoluekokousrundi on siis nyt kuljettu läpi. Ei ollut tylsää, ei.